Mitä todella haluan oppia tai tehdä 7 viikon synnytyssaliharjoittelun aikana.
Haluan muistaa, että ktg:n voi ottaa muutenkin kuin makuullaan. Haluan muistaa tarjota äideille muitakin asentoja. En halua olla se kätilö, joka pakotti makuulle. Haluan osata arvioida, milloin ktg olisi kuitenkin paras ottaa makuullaan.
Haluan uskaltaa olla läsnä perheelle heti ensitapaamisen ensihetkestä asti. Niin, että perhe voi luottaa minuun ja siihen, että ajattelen heidän parastaan.
En halua humpsahtaa kaavaan, jossa hoidetaan jokaista synnyttäjää samalla tavalla, saman rutiinin mukaan.
Haluan olla rohkea, perustella kantojani ohjaaville kätilöille.
En halua olla liian radikaali, etten anna vaikutelmaa typeryydestä ja tyhmänrohkeudesta.
Haluan kannustaa äitejä valitsemaan pystyasentoja makuuasennon sijaan.
Haluan tuoda rohkeutta niille, joilta rohkeus alkaa loppua.
Haluan jo löytää omaa tapaani hoitaa synnytystä, olla hoitamatta mahdollisuuksien mukaan. Haluan nähdä eron kätilön hoitaman synnytyksen ja äidin synnytyksen välillä.
Haluan mahdollistaa kodinomaisen sairaalasynnytyksen edes yhdelle perheelle.
Edessä on työllistyminen. Minun on päätettävä, kuka olen. Mitä teen. Olen päättänyt, että aion jatkaa doulana toimimista. Olen päättänyt hakeutua jollekin synnytysvalmennuksiin liittyvälle kurssille. Olen päättänyt, että viiden vuoden kuluttua minulla on ainakin toiminimi tai vastaava, jonka kautta saan toimia unelmieni ammatissa. Olen päättänyt toteuttaa unelmiani.
Miten kävi tavoitteiden kanssa? :)
VastaaPoistaKiitos, kun kysyit. Ihme kyllä pääsin tavoitteisiini. Sain toimia monessa mielessä haluamallani tavalla, löytää niitä omia keinoja toimia. Toivon, että annoin voimaa synnyttäjille, loin rauhaa ja turvallisuuden tunnetta. Uskon siihen. Tein omia ratkaisuja, perustelin valintojani - sain kiitosta päätöksistäni, perusteluista. Voimaannuin. Tuon tavoitetekstin kirjoittamisen jälkeen niin moni asia on muuttunut. Tavoitteet ovat samat ja silti erilaiset, monimuotoisemmat. Jännittävää seurata omaa muutostaan.
VastaaPoista