Viimeinkin valmis

Viime kesä ja syksy hujahtivat sellaista vauhtia ohitse, etten meinannut lainkaan pysyä mukana. Kesä kului työn merkeissä ja syksyllä keskityin mahan kasvattamisen lisäksi viimeistelemään opintojani. Olen aloittanut lähihoitajaopinnot elokuussa 2003. Sairaanhoitajaksi ryhdyin lukemaan tammikuussa 2005 ja ensimmäinen lapseni syntyi 2006 kesäkuussa. Elokuussa 2007 aloitin kätilöopintoni ja ennen valmistumistani joulukuussa 2013 (6,5 vuotta!) syntyivät keskimmäinen (2011) ja kuopus (2013). Mutta nyt se on tässä. Lapset sekä peruskoulutus. Joulukuun 19. päivä olin vanhimman ja nuorimman tyttäreni, mieheni sekä äitini todistaessa valmistujaistilaisuudessa, jossa lausuin kätilön valan muiden täksi jouluksi valmistuneiden kätilöiden kanssa. Ja viikko sitten tutkinto tuli vielä astetta todellisemmaksi, kun Valvira lähetti minulle postia. Minun on nyt luvallista harjoittaa kätilön ammattia. Olen valmis aloittamaan matkan.

Oli helpottavaa valmistua nyt, kun tämä sylissäni tälläkin hetkellä tuhiseva 5,5-kiloinen lämpöpatteri on näin pieni. Helpottavaa, sillä ei tarvinut miettiä työkuvioita ja stressata olemattomista työpaikoista. Sain rauhassa jäädä kotiin, tuudittamaan vauvaa, ruokkimaan taaperoa ja katsomaan ihmetellen kuinka iso tyttö esikoisesta on jo tullut.

En valmistumisesta tai äitiyslomasta huolimatta ole unohtanut unelmiani. Doula-siimoja on vedessä muutamia ja toivonkin kesällä pääseväni taas doulaamaan. Lisäksi olen nyt alkanut keskittyä doulakurssin tehtäviin, haaveissa siintää sertifiointikurssin suorittaminen. Tulevaisuus välkkyy avoimena silmien edessä, kaikki on yhtä mahdollista kuin mahdotontakin. Oman yrityksen perustaminen on toivelistalla siitä huolimatta, että yrittäjän elämä ei aina ole niin ruusuista. Nyt minulla on aikaa opiskella, lukea ja suunnitella. Ja kirjoittaa blogia - ajatuksien tuulettamista.

Mukavaa alkanutta vuotta kaikille, jotka eksytte lukemaan!

Vesisynnytyksestä

Veteen synnyttäminen on pääkaupunkiseudulla tällä hetkellä todella haastavaa. Kolmessa sairaalassa ei ole yhtäkään kiinteää ammetta käytössä, puhallettavista kätilöt eivät tunnu itsekään tietävän. Tämä puutos on mietityttänyt kuluvan viikon aikana, muiden kannalta ja oman tulevaisuudenkin näkökulmasta. Mitä voisin tehdä, että varmasti (tai ainakin varmemmin) saisin vesisynnytyksen. Voisin palkata kotilon, mutta voi. Hinnat ovat nii korkeita, etten taida pystyä. Voisin vuokrata ammeen esimerkiksi Aksyltä, kuljettaminen tuntuu hankalalta. Voisin palkata doulan, jolla on oma amme - jälleen kerran rahakysymys. Voisin valita sairaalan, missä on amme. Niin, kun se olisikin mahdollista. Syksyn tilanteesta ei taida vielä olla mitään tietoa, se nähdään sitten. Näillä puheilla, muistiinpanoja Cornelia Enningin vesisynnytyskoulutuksesta maaliskuulta. Ainakin alkua. ;)

Muuttaako vesisynnytys obstetriikkaa, kätilön työtä?

Tavallisesti synnytyksen ollessa käynnissä puhutaan äidistä, synnyttäjästä, joskus henkilöstä nimeltä. Unohdetaan kuitenkin, että mukana synnytyksessä on myös toinen aktiivinen osapuoli, pian syntyvä lapsi. Unohdetaan tämä käsite, syntyvä lapsi ja puhutaan lapsesta. Lapsi on henkilö, persoona jo ennen syntymäänsä ja tavallaan lapsi on merkittävämpi kuin synnyttäjä synnytyksen kuluessa.

Maltalla ja Iso-Britanniassa on huomattu vesisynnytysten määrän lisääntymisen myötä vähentyneen sektioprosentin. Vesisynnytyksen yhteydessä erilaiset interventiot ovat vähäisempiä, mikä lisää äidin ja lapsen yhteistoimintaa ja synnytyksen sujuvuutta. Kaikkein päällimmäisenä tavoitteena onkin tehdä kätilön työstä vain apuväline äidille ja lapselle. Midwifery becomes help for self-aid, sanoi Enning koulutuksessa.

Ensimmäisessä kappaleessa mainitsinkin ammeiden huonon saatavuuden sairaaloissa. Lisäksi ongelmana sairaaloiden vesisynnytyksissä on se, että henkilökunnalta puuttuu ammattitaito ymmärtää veden fysiikkaa sekä ihmisen toimintaa veden fyysisessä ympäristössä. Vettä kunnioitetaan, ihaillaan, mutta sitä myös kammotaan. Monesti sairaaloiden synnytyshuoneissa olevat ammeet ovatkin tyhjäkäytöllä.

Enning puhui luennoillaan paljon siitä, miten veden bakteeripitoisuuksia on tutkittu. Hän itse ei käytä synnytyksiä hoitaessaan lainkaan hanskoja. Perusteluna hän kertoi tutkimusfaktan: Kun ilmassa on tuhansia bakteereita, vedessä niitä on 1-5. Vesi toimii luontaisena esteenä bakteerien kululle. Jos lapsivesi on vihreää, saa ammeessa olla 2 tunnin ajan vihreän veden huomaamisesta.

Milloin vesisynnytys ei ole mahdollinen?

Joskus äidit ovat liian kuumassa vedessä ja keho ylikuumenee, tällöin vesisynnytys ei ole mahdollinen. Enning puhuu äideistä, jotka näyttävät kuin tarvitsisivat Belladonnaa. Posket punoittavat, hengästyttää, uuvuttaa. Synnytyksen ensimmäisen vaiheen uneliaisuus on Enningin mukaan aina este veteen menolle. Synnytysveden oikea lämpötila on 30-33 astetta, jos synnytys tapahtuu ulkona, 25-30 astetta.

Yleisiä esteitä vesisynnytykselle ovat (edelliseen viitaten) kuume ja yleistyneet infektiot. Myös vihreä lapsivesi ennenaikaisen vedenmenon kohdalla on este vesisynnytykselle. Jos KTG on saltatorista, vesisynnytys ei myöskään ole suositeltava.

Erittäin tärkeänä Enning piti erilaisia kilpirauhasen toiminnan häiriöitä ja niiden tunnistamista. Kilpirauhasen toimintahäiriö saattaa heikentää äidin lämmönsäätelykykyä. Lisäksi erilaiset sydänsairaudet ja munuaisten toimintahäiriöt saattavat olla este vesisynnytykselle.

Erityisesti riskejä vesisynnytyksessä lisäävät seuraavat:

• Hypertyreoosi
• IVF/ICSI-raskaudet
• Enningin 40 vuoden kokemus kertoo, että 50 % näissä raskauksissa joudutaan siirtymään sairaalaan jossain synnytyksen vaiheessa, erityisesti jos ongelmat ovat olleet munasarjaperäisiä
• Vihreä lapsivesi
• Lantion alueen trombit
• Sydämen vajaatoiminta
• Vaikea pre-eclampsia
• Munuaisongelmat, kuume, infektiot
• Tupakointi!

Vesi vaikuttaa

Vesi vaikuttaa positiivisesti moniin erilaisiin kehontoimintoihin, fysiologiaan. Verenpaine, pulssitaso laskevat, kivuntuntemus laskee, nestekierto kiihtyy, hormonaalinen toiminta kiihtyy. Veden positiiviset vaikutukset alkava noin 20 minuuttia veteenmenon jälkeen. Vähimmäisaika vedessä oleskelulle onkin 30 minuuttia - tällöin veden hyödyt saataisiin käytettyä, vaikka äiti ei sitten haluaisikaan jäädä veteen pidemmäksi aikaa. Vaikutukset kestävät noin 2-5 tuntia, sairaalassa noin 2-3 tuntia. Vaikutukset eivät lakkaa, vaikka synnyttäjä poistuisikin vedestä. Tavallisesti kolmen tunnin jälkeen vedessä oleskelusta olisi hyvä pitää taukoa noin 1,5-2 tunnin ajan (yksilöllisesti), minkä jälkeen tehdään uusi tilannearvio.  Jos vedessä oleskelua jatketaan yli 3 tunnin ajan, täytyy pystyä todistamaan tilanteen riskittömyys.

Pitkittyneen synnytyksen hoidossa Enning suosittelee rytmiä 1,5 tuntia vedessä, 1,5 tuntia maalla. Samaa kaavaa hän suosittelee myös lievien riskien synnytyksien hoidossa (lievä pre-eclampsia, diabetes).

Koska vesi laskee verenpainetta ja veden lämpö lisää kohdun alueen verekkyyttä, vedessä olemisen jälkeen olisi hyvä olla 1,5 tunnin väli ennen päästäviä toimenpiteitä (sektio, imukuppi, pihdit).

Cornelia Enning ja vesisynnytyskoulutus

Tämä on nyt vain hirmuinen hehkutus.

Nainen, joka on tehnyt uransa Saksassa kotisynnytysten parissa, nainen joka hoitaa pelkästään vesisynnytyksiä. 40 vuotta kätilön työtä ja 38 (muistaakseni) kotisynnytysten parissa. Saksan järjestelmä vaikuttaisi olevan hyvin erilainen kuin meillä, mahdollisuudet toimia kotikätilönä (siellä ei tarvitse sanoa kotikätilö, voi sanoa vain kätilö) ovat ihan eri luokkaa. Kätilö tapaa asiakkaan vähintään 14 kertaa, vesisynnytyskätilö pitää valmennuskertoja ja sen lisäksi hoitaa myös neuvolaseurannan. Ja jos odottajalle tulee ongelmia raskaudessaan, seuraa kätilö ilmeisesti mukana myös obstetrikon vastaanotolle. Huh, miten meillekin saataisiin tällainen järjestelmä, joka olisi kustannustehokas ja tarjoaisi vaihtoehtoja!

Tuntuu, että opin jo ensimmäisen kurssipäivän aikana tuhannen asiaa, jotka nyt pyörivät aivoissa karusellia. Ihokontaktista, katsekontaktista, reflekseistä ja hermoston kehittymisestä (vastasyntyneen osalta). Synnytyksen käynnistämisestä, vesisynnytyksestä riskiraskauksissa tai -synnytyksissä, fysiologiasta.

Tulen varmaan kirjoittamaan koulutuksesta vielä lisää, kiinnostuneita luulisi olevan. Enhän toki tiedä - blogikin on jo pidempään ollut hiljaiselossa harjoittelun takia. Mutta kyllähän nuo muistiinpanot täytyy kirjoittaa auki johonkin.

Tuntuu niin hyvältä, että saan laittaa cv:hen tuon koulutuksen, tämän jälkeen olisi vain niin ihanaa päästä mukaan vesisynnytykseen. Jos en muuten niin doulaamisen merkeissä aion kyllä hyödyntää tänään ja huomenna oppimiani asioita. Doula Emilia, here I come! Omat suunnitelmat selkiytyivät entisestään, tulee sellaista varmuutta siitä, että olen oikealla tiellä. Pelätty harjoittelukaan ei ole syönyt minusta minua vaan olen saanut toteuttaa omien periaatteideni mukaista syntymän hoitotyötä. Ja samalla oppinut sitten niistä poikkeustilanteista vaikka kuinka paljon. Tärkeää oppia, merkityksellistä.

Nro3

Get her off the bed

Gravity is our greatest aid in giving birth, but for historical and cultural reasons (now obsolete) in this society we make women give birth on their backs. We need to help women understand and practise alternative positions antenatally, feel free to be mobile and try different positions during labour and birth. Once she is comfortable, try not to move her unless she wants to, or unless the position becomes inadvisable for maternal or fetal (and not organisational!) reasons. If a vaginal examination becomes necessary it can be done from a chair.

Voi kerta kaikkiaan, kuinka mielellään tätä toteuttaisi. Mutta mistä se voima, suostuttelutaito ja perustelut siihen, että sänkyyn ei kannata jäädä makaamaan. Suurin osa kohtaamistani synnyttäjistä on ns. perussynnyttäjiä, joiden synnytystoivelistalla on vain se epiduraali. Monet ajattelevat, että epiduraalin jälkeen saa nukkua, siksikin sänkyyn jääminen houkuttaa. Toki jonkin aikaa puuduttamisen jälkeen pitääkin maata sängyssä kyljellään, mutta 30-45 minuutin kuluttua on jo ihan mahdollista ja hyväkin nousta ylös sängyn pohjalta. Voi sitä virhetarjontojen määrää, mikä aiheutuu koko synnytyksen kestävästä sängyssä makaamisesta ja varhaisesta puuduttamisesta. Ihmettelen oikeastaan itsekin, miten olen esikoisen onnistunut synnyttämään oikeasta tarjonnasta, kun sairaalaan päästyäni tasan tarkkaan makasin siinä sängyllä vaikka kätilö yritti moneen kertaan houkutella ylös. :D (en siis ole kovin hyvä puhumaan tästä asiasta ;) )

No. Joka tapauksessa olen nyt yrittänyt tätä pystyasentoa nostaa esille synnyttäjien parissa. Monesti he nousevatkin sitten edes hetkeksi - ja yhtä monesti se hetki riittää. :) Olen vähään tyytyväinen, jos saan toteuttaa ajatuksiani edes puheen tasolla, ja jos yksi kymmenestä synnyttäjästä ottaa jonkun tarjoamani vinkin käyttöönsä - olen ikionnellinen!

Suurin osa synnyttäjistä synnyttää puoli-istuvassa asennossa ja monesti pitkittyneen ja häiriintyneen synnytyksen aikana voimat kuluvatkin loppuun, jolloin helpointa on löytää ponnistussuunta nimenomaan puoli-istuvassa asennossa. Monet äidit kääntyvät luonnostaan puoli-istuvaan sängyllä ponnistusvaiheen lähestyessä, heille se on paras asento juuri sillä hetkellä. Harvoin harvoin näkee muita asentoja käytössä. Minulla on kokemusta kahdesta jakkarasynnytyksestä ja kolmesta kyljellään tapahtuneesta synnytyksestä. Aika vähän.

Luulen, että merkityksellisintä pystyasennon kohdalla olisi se, että perheet olisivat valmistautuneita erilaisia asentoja varten, valmiimpia kokeilemaan eri asentoja. Ja kuitenkin se, että useimmat kokeilevat sinnikkäästi kätilön (tai kätilöopiskelijan) ohjaamia asentoja vaikka eivät haluaisikaan, kertoo jostain perusluottamuksesta ja halusta miellyttää. Kumpaa sitten haluaa uskoa (minä uskon perusluottamukseen, mutta skeptikot miellyttämisenhaluun :D ).

Nro2

Toinen kohta listassa, Build Her a Nest:

Mammals try to find warm, secure, dark places to give birth – and
human beings are no exception. But it is the feeling of security and
confidence that is important to us, rather than the environment
itself. And if we can find ways to help women to feel more private
and confident, we will greatly improve the likelihood of them having
a normal birth.

Tässä listan kohdassa puhutaan pesän rakentamisesta, nisäkkäiden luontaisesta synnytyskäyttäytymisestä ja turvallisuuden tunteesta ympäristöön liittyen. Itse näen tämän kohdan merkityksellisenä, synnytyskokemukseen voimakkaasti vaikuttavana tekijänä.

Synnytysympäristö sisältää paljon enemmän kuin vain sen varsinaisen fyysisen ympäristön, missä synnytys tapahtuu. Fyysisten tilojen, laitteiden, valojen ja muiden vastaavien asioiden lisäksi ympäristö koostuu asenteista, kätilön toiminnasta, perheen mahdollisuudesta tehdä tilanteesta omannäköisensä, mahdollisista rajoitteista (esimerkiksi aikarajoista vedenmenon tai yliaikaisuuden yhteydessä) jne. Vain mielikuvitus on rajana.

Toisille synnyttäjille oma synnytysympäristö rakentuu pään sisälle, merkityksellistä ei silloin ole, tapahtuuko synnytys sairaalassa vai kotona. Toisille fyysinen ympäristö on paljon merkittävämpi ja heille fyysisen ympäristön muokkaaminen mahdollisimman vähän häiritseväksi esimerkiksi kirkkaita valoja vähentämällä ja omia tavaroita synnytyssaliin tuomalla voi olla todella hyödyllistä. Toiset kokevat sairaalan ympäristönä todella voimakkaasti negatiivisena ja toisille se taas luo turvallisuuden tunnetta ja positiivista energiaa. Ihmiset ovat niin erilaisia, ei ole olemassa yhtä ainoaa oikeaa ratkaisua, tapaa toimia.

Itse kallistun uskomaan, että turvallisuuden tunne on se merkittävin asia. Mikä tahansa paikka voi olla hyvä synnytysympäristö, jos synnyttäjällä on turvallinen ja hyvä olo. Eniten tähän varmasti vaikuttaa se, kuka/ketkä synnytystilanteessa ovat mukana. Puoliso, oma äiti, kätilö, doula, kätilöopiskelija, lääkäri, muu tukihenkilö, the list goes on. Jospa suomessakin päästäisiin siihen tilanteeseen, missä synnyttäjä voisi tavata kätilön etukäteen. Kätilön ja synnyttäjän välinen suhde alkaisi muodostua jo raskausaikana ja synnytyksen ollessa ajankohtainen luottamuksellinen suhde olisi jo olemassa eikä sitä tarvitsisi alkaa luomaan synnyttäjän ollessa jo kipeä.

Tässäpä haastetta. Ensimmäisistä sanoista asti luodaan suhdetta synnyttäjään, perheeseen siten, että synnytyksen edetessä pidemmälle synnyttäjä voi luottaa kätilöönsä täysin, varauksetta. Kaikkien kanssa kemiat eivät tietenkään voi kohdata, mutta sekään ei välttämättä ole este - luottaa voi kemioista huolimatta.

Olen lukenut opinnäytetyötä varten paljon tutkimusta erilaisista synnytyskokemukseen vaikuttavista asioista ja synnytysympäristö tulee todella monissa esille. Allekirjoitan tämän "kymmenen käskyn" kohdan omalta osaltani täysin.

Kätilön 10 käskyä; nro1

Törmäsin The Royal College of Midwives:n Supporting Normal Birth-kampanjan sivuille internetin ihmemaassa. Sivuilta löytyy tulevaisuudessa toivottavasti paljon tutkimustietoa luonnollista syntymää ja synnytystä tukevasta kätilötyöstä ja jo nyt sieltä löytyy apuja panikoivalle kätilöopiskelijalle. Ajattelin tulostaa sekä tämän Ten top tips että tämän Getting off the bed itselleni muistutukseksi jatkoa ajatellen. Ajattelin nyt lisäksi käydä tässä itselleni läpi noita kymmentä kohtaa. Pohdinta avaa ajatusta taustalla ja toivottavasti ajatus jää sitten tukevammin mieleen.

Ensimmäinen kohta listassa, Wait and See:

The one single practice most likely to help a woman have a normal
birth is patience. But in order to be able to let natural physiology
take its own time, we have to be very confident our own knowledge
and experience. To do this, we need to be able to acquire more
knowledge and experience of normal birth - and know when the
time is right to take action. 

Kärsivällisyys on hyve. Sekä tässä päivittäisessä arjessa että sitten työmaailmassakin. Jos ei ole mitään hätää, mitään kiirettä, miksi kiirehtiä. Synnytys kestää tavallisesti muutamasta tunnista vuorokausiin, jos siihen ei puututa lääketieteellisesti. Synnytystä voidaan tietenkin yrittää vauhdittaa lääkkeillä tai luonnonmukaisemmilla keinoilla, kuten akupunktiolla tai vyöhyketerapialla, rentoutusmenetelmillä ja muilla vastaavilla, mutta monesti vauhdittaminen ei ole tarpeen, jos äidillä tai lapsella ei ole hätää. Erityisesti synnytyksen alkuvaiheessa synnyttäjän olisi tärkeää saada rauhassa levätä, jotta hän jaksaisi loppuun asti. Olen itse ottanut tavaksi neuvoa loppuraskaudessa äitejä lepäämään ja rentoutumaan sen sijaan, että he yrittäisivät siivoamalla ja rappuja ravaamalla saada synnytystä käynnistymään. En sitten tiedä, uskotaanko minua. :D

Kun synnyttäjä tulee sairaalaan, sairaalan kello pyörähtää käyntiin. Jos kätilö haluaa pysäyttää kellon, häneltä vaaditaan kykyä puolustaa omaa kantaansa, puhua synnyttäjän puolesta ja vankkaa ammattitaitoa. Pitää tietää tarkalleen, missä tilanteissa synnytyksen kulkuun pitää puuttua lääketieteellisin keinoin ja lisäksi pitää olla varma omasta ammattitaidostaan. Itsevarmuus ei tietenkään riitä, lisäksi pitää vakuuttaa muut siitä, että tietää mitä on tekemässä - muut kätilöt sekä osaston lääkärit. Pitää osata perustella ja argumentoida.

Kiire osastolla asettaa omat haasteensa argumentointiin. Parhaiten luonnollista syntymää voi tukea olemalla läsnä synnyttäjän kanssa ja kiireessä kätilöllä ei välttämättä ole mahdollisuutta istua synnyttäjän kanssa synnytyshuoneessa pitkiä aikoja yhteen putkeen. Tällöin doulasta olisi huomattavan paljon hyötyä, doula mahdollistaisi jatkuvan tuen ja siten tukisi luonnollista syntymää. Melko suurella varmuudella kätilöt haluaisivat itse tarjota jatkuvaa tukea ja läsnäoloa, mutta jos se ei ole mahdollista, synnyttäjältä ei pidä kieltää doulaa, joka voi tuon tuen tarjota.

Missä vaiheessa sitä sitten on valmis odottamaan, odottamaan, odottamaan. Kuinka monessa synnytyksessä pitää ensin olla mukana. Go with the flow? Aion ainakin yrittää, lisää tietoa, ikuisesti.

Päämäärän pohdintaa

Mitä todella haluan oppia tai tehdä 7 viikon synnytyssaliharjoittelun aikana.

Haluan muistaa, että ktg:n voi ottaa muutenkin kuin makuullaan. Haluan muistaa tarjota äideille muitakin asentoja. En halua olla se kätilö, joka pakotti makuulle. Haluan osata arvioida, milloin ktg olisi kuitenkin paras ottaa makuullaan.

Haluan uskaltaa olla läsnä perheelle heti ensitapaamisen ensihetkestä asti. Niin, että perhe voi luottaa minuun ja siihen, että ajattelen heidän parastaan.

En halua humpsahtaa kaavaan, jossa hoidetaan jokaista synnyttäjää samalla tavalla, saman rutiinin mukaan.

Haluan olla rohkea, perustella kantojani ohjaaville kätilöille.

En halua olla liian radikaali, etten anna vaikutelmaa typeryydestä ja tyhmänrohkeudesta.

Haluan kannustaa äitejä valitsemaan pystyasentoja makuuasennon sijaan.

Haluan tuoda rohkeutta niille, joilta rohkeus alkaa loppua.

Haluan jo löytää omaa tapaani hoitaa synnytystä, olla hoitamatta mahdollisuuksien mukaan. Haluan nähdä eron kätilön hoitaman synnytyksen ja äidin synnytyksen välillä.

Haluan mahdollistaa kodinomaisen sairaalasynnytyksen edes yhdelle perheelle.