Vesisynnytyksestä

Veteen synnyttäminen on pääkaupunkiseudulla tällä hetkellä todella haastavaa. Kolmessa sairaalassa ei ole yhtäkään kiinteää ammetta käytössä, puhallettavista kätilöt eivät tunnu itsekään tietävän. Tämä puutos on mietityttänyt kuluvan viikon aikana, muiden kannalta ja oman tulevaisuudenkin näkökulmasta. Mitä voisin tehdä, että varmasti (tai ainakin varmemmin) saisin vesisynnytyksen. Voisin palkata kotilon, mutta voi. Hinnat ovat nii korkeita, etten taida pystyä. Voisin vuokrata ammeen esimerkiksi Aksyltä, kuljettaminen tuntuu hankalalta. Voisin palkata doulan, jolla on oma amme - jälleen kerran rahakysymys. Voisin valita sairaalan, missä on amme. Niin, kun se olisikin mahdollista. Syksyn tilanteesta ei taida vielä olla mitään tietoa, se nähdään sitten. Näillä puheilla, muistiinpanoja Cornelia Enningin vesisynnytyskoulutuksesta maaliskuulta. Ainakin alkua. ;)

Muuttaako vesisynnytys obstetriikkaa, kätilön työtä?

Tavallisesti synnytyksen ollessa käynnissä puhutaan äidistä, synnyttäjästä, joskus henkilöstä nimeltä. Unohdetaan kuitenkin, että mukana synnytyksessä on myös toinen aktiivinen osapuoli, pian syntyvä lapsi. Unohdetaan tämä käsite, syntyvä lapsi ja puhutaan lapsesta. Lapsi on henkilö, persoona jo ennen syntymäänsä ja tavallaan lapsi on merkittävämpi kuin synnyttäjä synnytyksen kuluessa.

Maltalla ja Iso-Britanniassa on huomattu vesisynnytysten määrän lisääntymisen myötä vähentyneen sektioprosentin. Vesisynnytyksen yhteydessä erilaiset interventiot ovat vähäisempiä, mikä lisää äidin ja lapsen yhteistoimintaa ja synnytyksen sujuvuutta. Kaikkein päällimmäisenä tavoitteena onkin tehdä kätilön työstä vain apuväline äidille ja lapselle. Midwifery becomes help for self-aid, sanoi Enning koulutuksessa.

Ensimmäisessä kappaleessa mainitsinkin ammeiden huonon saatavuuden sairaaloissa. Lisäksi ongelmana sairaaloiden vesisynnytyksissä on se, että henkilökunnalta puuttuu ammattitaito ymmärtää veden fysiikkaa sekä ihmisen toimintaa veden fyysisessä ympäristössä. Vettä kunnioitetaan, ihaillaan, mutta sitä myös kammotaan. Monesti sairaaloiden synnytyshuoneissa olevat ammeet ovatkin tyhjäkäytöllä.

Enning puhui luennoillaan paljon siitä, miten veden bakteeripitoisuuksia on tutkittu. Hän itse ei käytä synnytyksiä hoitaessaan lainkaan hanskoja. Perusteluna hän kertoi tutkimusfaktan: Kun ilmassa on tuhansia bakteereita, vedessä niitä on 1-5. Vesi toimii luontaisena esteenä bakteerien kululle. Jos lapsivesi on vihreää, saa ammeessa olla 2 tunnin ajan vihreän veden huomaamisesta.

Milloin vesisynnytys ei ole mahdollinen?

Joskus äidit ovat liian kuumassa vedessä ja keho ylikuumenee, tällöin vesisynnytys ei ole mahdollinen. Enning puhuu äideistä, jotka näyttävät kuin tarvitsisivat Belladonnaa. Posket punoittavat, hengästyttää, uuvuttaa. Synnytyksen ensimmäisen vaiheen uneliaisuus on Enningin mukaan aina este veteen menolle. Synnytysveden oikea lämpötila on 30-33 astetta, jos synnytys tapahtuu ulkona, 25-30 astetta.

Yleisiä esteitä vesisynnytykselle ovat (edelliseen viitaten) kuume ja yleistyneet infektiot. Myös vihreä lapsivesi ennenaikaisen vedenmenon kohdalla on este vesisynnytykselle. Jos KTG on saltatorista, vesisynnytys ei myöskään ole suositeltava.

Erittäin tärkeänä Enning piti erilaisia kilpirauhasen toiminnan häiriöitä ja niiden tunnistamista. Kilpirauhasen toimintahäiriö saattaa heikentää äidin lämmönsäätelykykyä. Lisäksi erilaiset sydänsairaudet ja munuaisten toimintahäiriöt saattavat olla este vesisynnytykselle.

Erityisesti riskejä vesisynnytyksessä lisäävät seuraavat:

• Hypertyreoosi
• IVF/ICSI-raskaudet
• Enningin 40 vuoden kokemus kertoo, että 50 % näissä raskauksissa joudutaan siirtymään sairaalaan jossain synnytyksen vaiheessa, erityisesti jos ongelmat ovat olleet munasarjaperäisiä
• Vihreä lapsivesi
• Lantion alueen trombit
• Sydämen vajaatoiminta
• Vaikea pre-eclampsia
• Munuaisongelmat, kuume, infektiot
• Tupakointi!

Vesi vaikuttaa

Vesi vaikuttaa positiivisesti moniin erilaisiin kehontoimintoihin, fysiologiaan. Verenpaine, pulssitaso laskevat, kivuntuntemus laskee, nestekierto kiihtyy, hormonaalinen toiminta kiihtyy. Veden positiiviset vaikutukset alkava noin 20 minuuttia veteenmenon jälkeen. Vähimmäisaika vedessä oleskelulle onkin 30 minuuttia - tällöin veden hyödyt saataisiin käytettyä, vaikka äiti ei sitten haluaisikaan jäädä veteen pidemmäksi aikaa. Vaikutukset kestävät noin 2-5 tuntia, sairaalassa noin 2-3 tuntia. Vaikutukset eivät lakkaa, vaikka synnyttäjä poistuisikin vedestä. Tavallisesti kolmen tunnin jälkeen vedessä oleskelusta olisi hyvä pitää taukoa noin 1,5-2 tunnin ajan (yksilöllisesti), minkä jälkeen tehdään uusi tilannearvio.  Jos vedessä oleskelua jatketaan yli 3 tunnin ajan, täytyy pystyä todistamaan tilanteen riskittömyys.

Pitkittyneen synnytyksen hoidossa Enning suosittelee rytmiä 1,5 tuntia vedessä, 1,5 tuntia maalla. Samaa kaavaa hän suosittelee myös lievien riskien synnytyksien hoidossa (lievä pre-eclampsia, diabetes).

Koska vesi laskee verenpainetta ja veden lämpö lisää kohdun alueen verekkyyttä, vedessä olemisen jälkeen olisi hyvä olla 1,5 tunnin väli ennen päästäviä toimenpiteitä (sektio, imukuppi, pihdit).