Tämä on nyt vain hirmuinen hehkutus.
Nainen, joka on tehnyt uransa Saksassa kotisynnytysten parissa, nainen joka hoitaa pelkästään vesisynnytyksiä. 40 vuotta kätilön työtä ja 38 (muistaakseni) kotisynnytysten parissa. Saksan järjestelmä vaikuttaisi olevan hyvin erilainen kuin meillä, mahdollisuudet toimia kotikätilönä (siellä ei tarvitse sanoa kotikätilö, voi sanoa vain kätilö) ovat ihan eri luokkaa. Kätilö tapaa asiakkaan vähintään 14 kertaa, vesisynnytyskätilö pitää valmennuskertoja ja sen lisäksi hoitaa myös neuvolaseurannan. Ja jos odottajalle tulee ongelmia raskaudessaan, seuraa kätilö ilmeisesti mukana myös obstetrikon vastaanotolle. Huh, miten meillekin saataisiin tällainen järjestelmä, joka olisi kustannustehokas ja tarjoaisi vaihtoehtoja!
Tuntuu, että opin jo ensimmäisen kurssipäivän aikana tuhannen asiaa, jotka nyt pyörivät aivoissa karusellia. Ihokontaktista, katsekontaktista, reflekseistä ja hermoston kehittymisestä (vastasyntyneen osalta). Synnytyksen käynnistämisestä, vesisynnytyksestä riskiraskauksissa tai -synnytyksissä, fysiologiasta.
Tulen varmaan kirjoittamaan koulutuksesta vielä lisää, kiinnostuneita luulisi olevan. Enhän toki tiedä - blogikin on jo pidempään ollut hiljaiselossa harjoittelun takia. Mutta kyllähän nuo muistiinpanot täytyy kirjoittaa auki johonkin.
Tuntuu niin hyvältä, että saan laittaa cv:hen tuon koulutuksen, tämän jälkeen olisi vain niin ihanaa päästä mukaan vesisynnytykseen. Jos en muuten niin doulaamisen merkeissä aion kyllä hyödyntää tänään ja huomenna oppimiani asioita. Doula Emilia, here I come! Omat suunnitelmat selkiytyivät entisestään, tulee sellaista varmuutta siitä, että olen oikealla tiellä. Pelätty harjoittelukaan ei ole syönyt minusta minua vaan olen saanut toteuttaa omien periaatteideni mukaista syntymän hoitotyötä. Ja samalla oppinut sitten niistä poikkeustilanteista vaikka kuinka paljon. Tärkeää oppia, merkityksellistä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti