Cornelia Enning ja vesisynnytyskoulutus

Tämä on nyt vain hirmuinen hehkutus.

Nainen, joka on tehnyt uransa Saksassa kotisynnytysten parissa, nainen joka hoitaa pelkästään vesisynnytyksiä. 40 vuotta kätilön työtä ja 38 (muistaakseni) kotisynnytysten parissa. Saksan järjestelmä vaikuttaisi olevan hyvin erilainen kuin meillä, mahdollisuudet toimia kotikätilönä (siellä ei tarvitse sanoa kotikätilö, voi sanoa vain kätilö) ovat ihan eri luokkaa. Kätilö tapaa asiakkaan vähintään 14 kertaa, vesisynnytyskätilö pitää valmennuskertoja ja sen lisäksi hoitaa myös neuvolaseurannan. Ja jos odottajalle tulee ongelmia raskaudessaan, seuraa kätilö ilmeisesti mukana myös obstetrikon vastaanotolle. Huh, miten meillekin saataisiin tällainen järjestelmä, joka olisi kustannustehokas ja tarjoaisi vaihtoehtoja!

Tuntuu, että opin jo ensimmäisen kurssipäivän aikana tuhannen asiaa, jotka nyt pyörivät aivoissa karusellia. Ihokontaktista, katsekontaktista, reflekseistä ja hermoston kehittymisestä (vastasyntyneen osalta). Synnytyksen käynnistämisestä, vesisynnytyksestä riskiraskauksissa tai -synnytyksissä, fysiologiasta.

Tulen varmaan kirjoittamaan koulutuksesta vielä lisää, kiinnostuneita luulisi olevan. Enhän toki tiedä - blogikin on jo pidempään ollut hiljaiselossa harjoittelun takia. Mutta kyllähän nuo muistiinpanot täytyy kirjoittaa auki johonkin.

Tuntuu niin hyvältä, että saan laittaa cv:hen tuon koulutuksen, tämän jälkeen olisi vain niin ihanaa päästä mukaan vesisynnytykseen. Jos en muuten niin doulaamisen merkeissä aion kyllä hyödyntää tänään ja huomenna oppimiani asioita. Doula Emilia, here I come! Omat suunnitelmat selkiytyivät entisestään, tulee sellaista varmuutta siitä, että olen oikealla tiellä. Pelätty harjoittelukaan ei ole syönyt minusta minua vaan olen saanut toteuttaa omien periaatteideni mukaista syntymän hoitotyötä. Ja samalla oppinut sitten niistä poikkeustilanteista vaikka kuinka paljon. Tärkeää oppia, merkityksellistä.

Nro3

Get her off the bed

Gravity is our greatest aid in giving birth, but for historical and cultural reasons (now obsolete) in this society we make women give birth on their backs. We need to help women understand and practise alternative positions antenatally, feel free to be mobile and try different positions during labour and birth. Once she is comfortable, try not to move her unless she wants to, or unless the position becomes inadvisable for maternal or fetal (and not organisational!) reasons. If a vaginal examination becomes necessary it can be done from a chair.

Voi kerta kaikkiaan, kuinka mielellään tätä toteuttaisi. Mutta mistä se voima, suostuttelutaito ja perustelut siihen, että sänkyyn ei kannata jäädä makaamaan. Suurin osa kohtaamistani synnyttäjistä on ns. perussynnyttäjiä, joiden synnytystoivelistalla on vain se epiduraali. Monet ajattelevat, että epiduraalin jälkeen saa nukkua, siksikin sänkyyn jääminen houkuttaa. Toki jonkin aikaa puuduttamisen jälkeen pitääkin maata sängyssä kyljellään, mutta 30-45 minuutin kuluttua on jo ihan mahdollista ja hyväkin nousta ylös sängyn pohjalta. Voi sitä virhetarjontojen määrää, mikä aiheutuu koko synnytyksen kestävästä sängyssä makaamisesta ja varhaisesta puuduttamisesta. Ihmettelen oikeastaan itsekin, miten olen esikoisen onnistunut synnyttämään oikeasta tarjonnasta, kun sairaalaan päästyäni tasan tarkkaan makasin siinä sängyllä vaikka kätilö yritti moneen kertaan houkutella ylös. :D (en siis ole kovin hyvä puhumaan tästä asiasta ;) )

No. Joka tapauksessa olen nyt yrittänyt tätä pystyasentoa nostaa esille synnyttäjien parissa. Monesti he nousevatkin sitten edes hetkeksi - ja yhtä monesti se hetki riittää. :) Olen vähään tyytyväinen, jos saan toteuttaa ajatuksiani edes puheen tasolla, ja jos yksi kymmenestä synnyttäjästä ottaa jonkun tarjoamani vinkin käyttöönsä - olen ikionnellinen!

Suurin osa synnyttäjistä synnyttää puoli-istuvassa asennossa ja monesti pitkittyneen ja häiriintyneen synnytyksen aikana voimat kuluvatkin loppuun, jolloin helpointa on löytää ponnistussuunta nimenomaan puoli-istuvassa asennossa. Monet äidit kääntyvät luonnostaan puoli-istuvaan sängyllä ponnistusvaiheen lähestyessä, heille se on paras asento juuri sillä hetkellä. Harvoin harvoin näkee muita asentoja käytössä. Minulla on kokemusta kahdesta jakkarasynnytyksestä ja kolmesta kyljellään tapahtuneesta synnytyksestä. Aika vähän.

Luulen, että merkityksellisintä pystyasennon kohdalla olisi se, että perheet olisivat valmistautuneita erilaisia asentoja varten, valmiimpia kokeilemaan eri asentoja. Ja kuitenkin se, että useimmat kokeilevat sinnikkäästi kätilön (tai kätilöopiskelijan) ohjaamia asentoja vaikka eivät haluaisikaan, kertoo jostain perusluottamuksesta ja halusta miellyttää. Kumpaa sitten haluaa uskoa (minä uskon perusluottamukseen, mutta skeptikot miellyttämisenhaluun :D ).