Viime kesä ja syksy hujahtivat sellaista vauhtia ohitse, etten meinannut lainkaan pysyä mukana. Kesä kului työn merkeissä ja syksyllä keskityin mahan kasvattamisen lisäksi viimeistelemään opintojani. Olen aloittanut lähihoitajaopinnot elokuussa 2003. Sairaanhoitajaksi ryhdyin lukemaan tammikuussa 2005 ja ensimmäinen lapseni syntyi 2006 kesäkuussa. Elokuussa 2007 aloitin kätilöopintoni ja ennen valmistumistani joulukuussa 2013 (6,5 vuotta!) syntyivät keskimmäinen (2011) ja kuopus (2013). Mutta nyt se on tässä. Lapset sekä peruskoulutus. Joulukuun 19. päivä olin vanhimman ja nuorimman tyttäreni, mieheni sekä äitini todistaessa valmistujaistilaisuudessa, jossa lausuin kätilön valan muiden täksi jouluksi valmistuneiden kätilöiden kanssa. Ja viikko sitten tutkinto tuli vielä astetta todellisemmaksi, kun Valvira lähetti minulle postia. Minun on nyt luvallista harjoittaa kätilön ammattia. Olen valmis aloittamaan matkan.
Oli helpottavaa valmistua nyt, kun tämä sylissäni tälläkin hetkellä tuhiseva 5,5-kiloinen lämpöpatteri on näin pieni. Helpottavaa, sillä ei tarvinut miettiä työkuvioita ja stressata olemattomista työpaikoista. Sain rauhassa jäädä kotiin, tuudittamaan vauvaa, ruokkimaan taaperoa ja katsomaan ihmetellen kuinka iso tyttö esikoisesta on jo tullut.
En valmistumisesta tai äitiyslomasta huolimatta ole unohtanut unelmiani. Doula-siimoja on vedessä muutamia ja toivonkin kesällä pääseväni taas doulaamaan. Lisäksi olen nyt alkanut keskittyä doulakurssin tehtäviin, haaveissa siintää sertifiointikurssin suorittaminen. Tulevaisuus välkkyy avoimena silmien edessä, kaikki on yhtä mahdollista kuin mahdotontakin. Oman yrityksen perustaminen on toivelistalla siitä huolimatta, että yrittäjän elämä ei aina ole niin ruusuista. Nyt minulla on aikaa opiskella, lukea ja suunnitella. Ja kirjoittaa blogia - ajatuksien tuulettamista.
Mukavaa alkanutta vuotta kaikille, jotka eksytte lukemaan!
